Tänne kirjoittelen nykyään, ja joitain muutoksiakin on tullut, joten siirtykää ihmeessä lukijoiksi!

Mitä täällä ikävöin?

Tykkään asua kaupungissa, tykkään välillä ihmisvilinästä ja hälinästä. Onneksi kuitenkin asun vähän rauhallisemmassa kaupunginosassa, jossa vihreyttäkin riittää, muttei keskustan palvelut ole kaukana.
On asustettu täällä Tikun kanssa nyt pari kuukautta, ja viikon päästä meen ensimmäistä kertaa muuton jälkeen käymään kotona neljän päivän visiitillä. Ikävä on, välillä suurempi, välillä pienempi, mutta se on.
Koulu kirjotuksineen on vieny syksystä ison palan ja paljon aikaa, samoin alkusyksyn muuttohälinä ja tänne asettuminen. On ollu paljon kaikkea uutta ja mukavaa tekemistä, niin ettei koko ikävää oo aina oikein ehtiny ajattelemaan. Jossain tuolla pään sisällä se kuitenkin on, en oo koskaan ennen ollu näin kauaa kotoa pois.
Kotia ja perhettä on ikävä, ihan yleisesti tottakai. Niitä tuttuja asioita, jotka onneks on vielä olemassa ja odottamassa. Jotain muitakin asioita nyt tuli mieleen, joita oikeasti oon tajunnu välillä kaipaavani täällä.

Pepe

 

Mitenhän tommosta ees osais olla kaipaamatta? Pepestä tuli meidän perheen eka lemmikki, ja se on aina ollu varmasti ihan yhtä rakas kaikille, mutta varsinkin mulle ja iskälle. Kotona ollessa, on ollu ihan mahtavaa seurata miten nallekarhun näkösestä karvapallosta on kasvanu ihan oikee koira. Se on meidän ikuinen lapsi, jotakin, mikä olis ehdottomasti ollut mun listalla lähdössä tänne mukaan, ellen tietäis, miten paljon parempi sen on saada olla lähellä luontoa ja sitä paikkaa, missä se on kasvanutkin. En malta oottaa niitä ruskeita nappisilmiä ja sitä elämäniloa ja energiaa, mikä on ollu joka kerta vastassa kotiin tullessa!

Moonaakin on ikävä, meillä molemmilla varmasti. Moona on sellanen sympaattinen täynnä energiaa oleva peto - joka on aina valmis heittäytymään selälleen rapsutusten toivossa. Siitä näkee, miten se kuuntelee. Pää kallistuu puolelta toiselle uudestaan ja uudestaan, ja se on aina kiinnostunu kaikesta uudesta. Moonaakin nään syyslomalla, kun meidän road tripin eka pysähdys tapahtuu Seinäjoella:)

Luonto

 

  

 Oon aina pienestä asti tykänny mennä luonnossa suuntaan ja toiseen, ja lähiseudun kaikki metsät on varmasti tullu tutuiks, samoin niityt, kosket, lammet ja järvet. Edelleenkin pidän luontoa virkistävänä ja kunnioitettava asiana. Täälläkin on toki oma vihreytensä mikä on ihanaa, mutta maaseudun luonnossa on se jokin oma juttunsa. Ehkä sitä ei osannu ajatella siellä asuessaan, minkälaisena sen oikeesti kokee. Koska oon ollu kauan luonnosta pois, on myös valokuvaaminen jääny vähälle. Huomenna, jos on hyvä sää, lähden kyllä kuvailemaan, mitä Hyvinkäältä löytyy, niin kaupungista kuin luonnostakin!

Vesi

 

 

Toisin kuin kotipaikkakunnalla, täällä ei juurikaan vettä ole samalla tavoin. Ei oikeastaan edes lähellä. Järvet kuitenkin on olennainen osa Suomen luontoa, ja sellasta on vaikea korvata millään muulla. Muutenkin luonto ja sen lähellä oleminen on aina antanu inspiraatiota melkein asiaan kuin asiaan, ja täällä niitä inspiraation lähteitä täytyy löytää muualta. Noin painavalle asialle on kuitenkin vaikee löytää mitään, mikä korvais sen. Tuskin sellaista on edes olemassa.

Tämä ei nyt ole mikään yhyyy haluan kotiin en jaksa asua kaupungissa olen sitä täynnä -postaus. Päinvastoin. Kun tänne on alkanu sopeutumaan, tää paikka on avannu älyttömästi mahdollisuuksia joihin tarttua, tässä on omat hyvät puolensa, ja tykkään asua täällä. Se ei kuitenkaan pakota tai käske mun mielestä unohtamaan, mitä hyvää kotonakin on. Ne on eri asioita kuin täällä, mutta ne on ihan yhtä hyviä asioita. Onnellisuus saattaa olla syy-seuraussuhde, mutta tämmöset asiat on mulle itseisarvoja. Ne on arvokkaita sellaisinaan, ilman että niillä pitäisi tähdätä onnellisuuteen tai tyydytykseen. Ne on ollu osa elämää, on ja tulee olemaankin. 

Entä onko mun mielessä sitten käynyt, että mitä jos saisin asua vielä joskus kotona? 

Tottakai on. Oon toivonu, että ehkä vielä joku päivä opiskelun ja kaiken jälkeen voisin asua kotona, mutta silloin oon jo liian vanha sellaiseen. Elämä on eteenpäin menoa, eikä mikään koskaan vie multa kotia pois, tiedän olevani aina sinne tervetullut. En oo enää samalla tavalla kodista riippuvainen, mikä on ihan hyvä asia. Vanhempien huoltosuhde mua kohtaan alkaa muuttua tasavertaiseksi ihmissuhteeksi, enkä pidä sitäkään huonona asiana. Omat vanhemmat on silti aina mun omat vanhemmat. Muutto ei oo tarkottanu mulle kodista irtautumista tai sen jättämistä taakse. Se on ollu mulle ehkä uusi tilanne, mutta sitäkin enemmän täynnä mahdollisuuksia toteuttaa unelmia, ja yksi niistä on jo totta: Saan viimein asua miehen kanssa, jonka kanssa oon aina halunnut. Saan olla lähellä sitä ihmistä, jota kaikista kipeimmin välimatkojen takia kaipasin yli puoli vuotta. Lupasin, että jokin päivä se välimatka loppuu. Nyt se on ohi.

Ekana iltana täällä istuttiin parvekkeella kattelemassa auringonlaskua kuoharin ja mansikkaleivosten kanssa. Siinä hetkessä se ei ees tuntunu todelliselta. Sai käpertyä toisen viereen nukkumaan, ja tiesi saavansa tehdä niin tästä eteenpäin aina. Silti siitä ei oo tullu mikään normi. Arvostan sitä ja näitä kaikkia hetkiä aina yhtä paljon.

Vellu

Vellu

Monta suurtapientä juttua

Maanantai, ois aika palata pikkuhiljaa takas arkeen.
Takana on oikein mainio viikonloppu hyvässä seurassa ja hyvän ruuan kera :) Juhlittiin Tikun synttäreitä ensin maanantaina vaan kahestaan kakulla ja muutamalla lasillisella täällä kämpillä, ja perjantaina Tikun sisko tuli poikaystävänsä kanssa sitten viettään meille viikonloppua. Kivasti meni viikonloppu siinä leffoja katellessa, baarissa ja syödessä.

Haettiin perjantaina myös auto Tikulle! Oon nyt nää pari päivää tässä sitten toiminu kuskina täällä isossa pelottavassa kaupungissa varmasti yhtä avuttomana ku autokoulussakin, ja keskiviikosta eteenpäin taidan sitte istua vaan pelkääjän paikalla :)

Uus jakso alkaa keskiviikkona, oon tän päivän vielä vapaalla ja huomenna kokeilemassa yhden kokeen verran. Syyslomaan on pari viikkoa, ja sitten ois aika suunnata nokka kohti Pihtipudasta muutamaks päiväks:)

Kahvilla :)

Meiän kauppakeskus Willassa oli villit päivät. Ja mun kokosia ilmapalloja joka puolella..

 Näistä lähti Tikun kakku.

Ja tässä lopputulos. Mun ihan eka sokerimassakakku, ja mun ihan eka autokakku!

Myös Gran Turismo halus toivottaa hyvää synttäriä!

Sateen takia ei päästy maanantaina lähtemään baariin, mutta kämpilläkin viihty:)

Eilen, 2809'14 juhlistettiin meidän vuosipäivää!♥ Tiku vei mut sitten ihan oikeeseen hienoon ravintolaan ensimmäistä kertaa elämässäni! Tässä siis paloja meksikolaisesta ravintolasta, Pancho Villasta :)

Syksyn kirjotukset on ohi nyt, ja helmikuuhun asti voi melkeen sanoo voivansa vähän levätä, koska ens jakso on tosi helppo. Oishan nuo kirjotukset paremminkin voinu mennä, mutta oon ihan tyytyväinen kuitenkin, ja enemmän ne kevään kirjotukset pelottaa.

Eipä mulla nyt oikeen muuta,
Vellu

Lähtölaskentaa kirjotuksiin.

Täältä tulee nyt kuvaspämmiä ja selittelyä:

Oonuska kävi värjäilemässä mun hiukset pari viikkoa sitten :) Suunnitelma oli tummanruskee, lopputulos musta. Ens kuun puolella todennäkösesti joku viikonloppu Vantaalle näkemään serkkurakasta, ja jos se sitten keksis mun hiuksille jotain kivaa :)

   

Iltapalaa.

   

 Meidän fitnesstukun paketti tuli tänään, ja on sitä jo ootettukin! Ja jo aiemmin löydettiin oikein sopiva ja edullinenkin pelituoli, joten Gran Turismo 6 on kultaa taas! Ai että mikä peli, tykkään niin pirusti! :)

Täällä mä vaan asustelen. Lähtölaskenta kirjotuksiin alko tänään. 3,2,1.. maanantai-aamuna starttaa terkan kirjotukset. Tuntuu hullulta ja siltä että oon lukenu ihan liian vähän, mutta vielä on viikonloppu aikaa kertailla. Terveystiedon lisäks edessä on lyhyen matikan kirjotukset sitten 24. päivä. Kirjaa en oo avannu ku kertauskurssilla, mutta uskon että terkan kirjotusten jälkeen lukeminenkin riittää, kiitos meidän matikan opettajan! Koskaan en oo tuntenu osaavani näin paljon matikkaa.

Terkan kirjotusten jälkeen siis voi viimein vähän levätä, ja ennen matikan kirjotuksia ja niiden jälkeen ehtii hyvin juhlia Tikun 18v-synttäreitä! Syyslomaa viettelen viikon 42, ja tarkotus ois lähtee sillon käymään kotona ja hoitaa autokoulun harjotteluvaiheen palautejakso. Parasta on, että jos T:llä on auto, lähen mielihyvin sen kyydissä mielummin ku istun pitkän päivän junassa ja bussissa :)

Studio Elite otti muhun yhteyttä toissapäivänä. Se on vuonna 2004  Helsinkiin perustettu kuvankäsittely- ja valokuvaustoimisto, ja tunnetaan pääasiassa mallikansioistaan ja -kuvistaan sekä mainoskuvaamisesta. ne tahtois mut listoilleen, ja pohdin tässä nyt että lähteäkö vai eikö niiden tarjoamaan mallikansion kuvaukseen ja haastatteluun. Huhhuh. Todennäköisesti homma vähintäänkin lykkääntyy vielä eteenpäin, ellei jää kokonaan pois. Enpä ois tämmöstäkää päivää uskonu näkeväni, että mua pyydetään malliksi. 

 

Vellu

Sairastelupäivien pieniä iloja

Kuumaa kaakaota, toffee- ja lakritsiteetä, Tikun hiusten värjäilyä, lämmin peitto, saunaa, muotit suussa ja terkkaa. Älyttömän hyvää kanaa, irtokarkkeja ja lisää terkkaa. Näistä on mun nuhapäivät tehty, jos sitä illalla koittaa jo salille taas selvitä ja huomenna taas opiskelun iloja.

Vellu

Back to school

Täällä sitä on nyt viikko asusteltu kaupungissa.

Ensivaikutelma oli mitä parhain: aikataulut muuton kanssa oli jo muutenkin muuttuneet, ja kun pääsin avaimilla viimein sisälle, meinasin rueta itkemään. Loppusiivous asunnossa oli niinku sitä ei olis ollutkaan, joten tää eka viikko on menny tosi pitkälti vaan pestessä ja puunatessa kämppää kuntoon, ostellessa kaikkee mitä uupuu ja väsymyksen kanssa, vähän kirjotuksiinkin lukien. Tänä iltana ois vuorossa vielä seinien pesu ja parvekkeellekin pitäis jotain koittaa saada aikaseks.

Kuvia en oo ehtiny hirveesti nappailemaan, mutta saatte niitä sitte ku kaikki on puhdasta ja järjestyksessä :) Vaikka tää on yksiö, niin hyvin täällä mahtuu kaks ihmistä asumaan ja kaikesta tavaramäärästä huolimatta kämppä näyttää kivan avaralta eikä täyteen tungetulta opiskelijakämpältä.

Vaikka muuton ja siivousten kanssa on ollu aika raskasta ja kaikki joutilas aika on menny suunnillee nukkumiseen ja nollaamiseen, niin on täällä jotain ehtiny tehäkkin. Pyörällä 3km keskustaan taittuu hiljasia pihakatuja ja jalkakäytäviä pitkin tosi kätevästi, ja viimein ku itekin liikkuu eikä oo vaan kyydissä, on oppinu hahmottamaan tätä kaupunkia yllättävän hyvin ja nopeesti - vaikkei tää mikään sokkelokaupunki ookkaan.
Torstaina haettiin mulle salikortti, jee! Ens viikko on  vielä aika aerobista, ja seuraavalla viikolla sitte pt-aikaa ja oma ohjelma:) Ja oon koko kesän miettiny ja pohtinu hampaiden valkasua, niin nyt päätin senkin sitten toteuttaa! En tosin oo menossa mihinkään hammaslääkärin ylikalliiseen valkasuun, vaan päätin kokeilla hampaiden kotivalkasua, ja oottelen nyt pakettia postiin. Käyttäjien kokemukset oli positiivisia mitä netistä luin, vaikkei ekalla valkasulla päästäkään yleensä siihen haluttuun asteeseen, ja koko paketti suhteellisen halpa verrattuna siihen, mitä hammaslääkärissä saisit maksaa, joten aattelin että kokeillaan nyt ja voin sitten suositella (tai haukkua suohon) tuotetta teille lukijoillekin:)

Maanantaina alkaa mullakin taas lukio, eli viimeisiä vapaapäiviä viedään ja onneks siivouksetkin saahaan suunnilleen hoidettua siihen mennessä. Syyskuussa on kirjotukset ja oon lukenu ihanihan liian vähän, mutta onneks kertauskurssit odottaa. Viiden jakson järjestelmän ansiosta mun jaksot on aika kevyitä ja saan kurssit täyteen ennen lukulomaa, joten keväälle mulle ei jää muuta kuin valokuvauskurssi ja mahollisesti jotain musiikkia. Synaa en tuonu tänne vielä ollenkaan, koska ei oikein tienny mahtuuko se mihinkään, mutta nyt kun asia varmistu, niin voin kuskata senkin tänne jossain vaiheessa syksyä. Siihen asti me pärjätään 5-, 6-, ja 7-kielisellä kitaralla :D Aivan, en oo saanu akustiseeni uusia kieliä hankittua, eli se yksi uupuu edelleen..

Yhteenvetona kuluneesta viikosta: Paljon siivoomista, paljon väsymystä, mutta oon myös viihtyny! Kivoja ruokapaikkoja, kämpillä Tiku on ihan loistava kokki. Koulun jatkuttua saan taas päivärytmin kohilleen. Tykkään olla täällä♥

Vellu

Viimesiä viedään

8 päivää muuttoon. Olohuoneen nurkka on täyttyny muuttolaatikoista ja ylläkerrasta löytyy vielä monta tyhjää lisää. En ois uskonu että pelkät koulukirjat ja mapit vie yhen banaanilaatikon, ja lisää on vielä tulossa. Kohta sitä asutaan sitten Hyvinkäällä ja asunnon ovessa lukee Jämsén&Manninen!:)

Oon tyytyväinen tohon asuntoon, ja aika viimemetreille sen löytyminenkin venähti. On ihan kiva päästä asumaan muutaman kilometrin päähän keskustasta, lapsiystävälliselle, rauhalliselle ja vihreelle alueelle, mutta toisaalta on kiva kun kaupungin hälinäkin on vain parin kilsan päässä ja kaikki lähellä. (Lähellä mulle koska oon koko elämäni asunu 17km päässä kaikista vähäsistäkin palveluista ja sivukylällä).
Nää viime viikot on menny oikeestaan vaan mansikkamaalla, mansikkamaalla, mansikkamaalla ja öööö.. no mansikkamaalla. Ihan tarpeeks rankkoja päiviä, aikasia herätyksiä ja töitä vielä illoiksikin, joten kun ens viikolla lopetan työt, taidan olla saanu mansikoista tarpeekseni taas ens kesään asti - ja töistä mansikkamaalla toivottavasti loppuelämäkseni.
Tää on mun 7. kesä mansikkamaalla, alotin 11-vuotiaana. En osannu sillon oikein kunnolla ja olin hitain kerääjä, mutta opin nopeesti, ja oon huomannu että tommosessakin hommassa voi todella kehittyä! Kokemuksen kautta musta on tullu yks porukan nopeimmista kerääjistä, ja erehtymättä myös pitkäaikasin. On ollu hauskaa kattoa, miten ihmiset ympärillä vaihtuu ja joka vuos tutustuu uudenlaisiin persooniin, mutta minä ja mansikkamaa ei liikuta mihinkään. Kaippa se on kasvattanu ihmisenäkin, tai ainakin sisua on tullu paljon enemmän. Joskus yli kymmenentuntisiks venyneet työpäivät ei oo ollu kivoja, mutta oon onnellinen että oon niinkin pitkiä päiviä jaksanu tehä.

Oon myös toukokuun alusta käyny autokoulua. Eilen pyöräheltiin liukkailla, ja tänään tämä suoritti ajotutkintonsa hyväksytysti! Hetken ehtii vielä autolla ajella täällä, mutta Hyvinkäälläpä ei sitten autoo ookkaan käytössä ihan heti. Onneks jopo on mulle uskollinen!

Ei millää pahalla, mutta on kiva lähtee. Tää paikka on nähty ja eletty. Kotihan täällä on aina mulle, ja on varmasti kiva tulla käymään. Mutta kai sen tietää millon on aika mennä eteenpäinki ja ottaa pieniäsuuria askelia. Mitään ei oo viimeseen puoleen vuoteen varmaan enemmän ootettukaan kuin yhteenmuuttoa. 7 kuukautta etäsuhdetta ei ollu ihan helppokaan pala purtavaks, mutta siitä on hienosti selvitty, ja se palkitsee nyt:) Jälleennäkemiset viikkojen jälkeen on ollu parhaita hetkiä, lähtemiset pahimpia, varsinkin jos ei oo tienny millon seuraavan kerran tavataan.. Mutta muutto, se antaa paljon. Enemmän yhteistä aikaa, enemmän opiskelumahdollisuuksia, enemmän harrastusmahdollisuuksia.. Tietenkin se myös väistämättä ottaa omat juttunsa. Koti ja paljon tuttuja ihmisiä ja tuttuja asioita jää pitkän matkan päähän, ja tuun varmasti ikävöimään ihan tosi paljon Pepeä, mun päivien pilkettä silmäkulmassa. Mutta tiedän että sekin on täällä vielä pitkään ja oottaa mua aina.♥